Nuorten syrjäytymisen ehkäisy vaatii ammatillisesti osaavaa suunnittelua

Äkkiä, Sähäkkä, Ohjaamo, Nuorten ystävät, Vamos, Eduro, Katutaso, Etsivä nuorisotyö, Kuraattorit, Klubitalo-Roihula, seurakunta, erikoissairaanhoito… tässä muutamia Rovaniemen seudun nuorten syrjäytymisen ehkäisyä tekeviä tahoja tai hankkeita.

Erilaisten toimijoiden ja hankkeiden avulla saadaan varmasti tuloksia aikaan tai vähintäänkin sammutetaan tulipaloja. Herää kuitenkin kysymys, millä perusteilla asiakuudet syntyvät, kuka päätyy kenenkin tahon tukemaksi ja missä määrin nämä hankkeet toimivat yhteistyössä tai yhdensuuntaisesti toistensa kanssa.

Syrjäytymisen ehkäisyä hankkeiden kautta on tehty jo pitkään. Jo 2000 luvun alusta eri hallitukset ovat nostaneet esiin teemoja, joiden kautta syrjäytymisen ehkäisyä on tehty. Esimerkkinä mainittakoon Nuorisotakuu. Tämän hankkeen tuloksiin kuitenkin vaikutti huono työllisyystilanne. Kaiken kaikkiaan hankkeista on saatu erialisia tuloksia, joita on ehditty myös arvioida (THL). Yhteenvetona noista tuloksista voisi todeta, että mitä aikaisemmin ennaltaehkäisevä työ aloitetaan, sitä paremmin niillä saadaan tuloksia. Neuvola- ym. varhaisen vaiheen perhetyöntekijöiden osaamisella huolta herättävien asioiden tunnistamisessa on erityisen suuri merkitys.

Nykyinen hallitus on tehnyt hyvää työtä ennaltaehkäisevän työn kehittämiseksi. Tästä esimerkkejä varhaiskasvatuslaki ja kaikesta parjauksesta huolimatta ammatillisen koulutuksen reformi.

Varhaiskasvatuslain kautta vahvistuu sekä pedagoginen ja kasvatuksellinen että sosiaali- ja terveysalan osaaminen. Asetukseen on kirjattu kelpoisuusvaatimukset varhaiskasvatuksen työntekijöille. Nykyinen laki vahvistaa työntekijöiden pedagogista ja kasvatuksellista osaamista sekä sosiaali- ja terveysalan osaamista. Hyvä koulutus ja osaaminen antaa välineitä perheiden varhaisen tuen tunnistamiseen ja heidän tukemiseen.

Suomalainen korkeakoulutus on kasvatustieteissä sekä sosiaalialalla korkeatasoista. Ammatillista koulutusta sen sijaan on meneillään olevan reformin myötä kritisoitu ankarasti. Kasvatus- ja ohjausalalla kuitenkin reformin myötä pystyään paremmin vastaamaan niihin osaamistarpeisiin, joita työelämästä tällä hetkellä on esim. perhetyö, etsivä nuorisotyö, monikulttuurinen työ, työllistymisen ohjaus, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen ohjaus. yms. syrjäytymisen ehkäisyssä tarvittava osaaminen. Jo alan perustutkinnossa ja ammattitutkintoissa tarjotaan osaamista, jolla tuetaan syrjäytymisvaarassa olevia.

Nykyisin meillä on osaamista, tietoa, rakenteet ja hankkeita syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kuntien ja johtavien viranhaltijoiden sekä päättäjien viisaudesta riippuu, miten tätä hajallaan olevaa osaamista suunnataan siten, että oikea tuki tulee oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Tämä edellyttää erillään olevan osaamisen tunnistamista ja suuntaamista ehkä myös rakenteiden selkeyttämistä. Kuitenkin pitää muistaa, että keskiössä on perhe, lapsi tai nuori ja se hänen rinnallaan oleva työntekijä. Osaamista ja resursseja täytyy suunnata sille lähityöntekijälle, joka haasteellisessa elämäntilanteessa elävän lapsen, nuoren tai perheen rinnalla kulkee. Kysymyksessä ei enää niinkään ole määrälliset ongelmat vaan kohtaamisen ja oikeanlaisen resurssoinnin haasteet.

Rauno Rantaniemi